Kirjaudu sisään - Unohditko salasanasi?
SUUNNITTELUOPASVINKITLINKITKirjallisuus

”MEILLÄ SAA LUNTATA” - Muutos perinteisestä luokkahuoneesta kohti oppimisen olohuonetta

Mari Ahmajärvi ja Anniina Kyllönen

Mari Ahmajärvi KM ja Anniina Kyllönen KM toimivat luokanopettajina Hansakallion koulussa Espoossa. Molemmat ovat valmistuneet luokanopettajiksi 2010-luvulla Lapin yliopistosta. Ensimmäisien työvuosien aikana he ovat hurahtaneet oppimisympäristön kehittämiseen erityisesti siitä näkökulmasta, miten se saadaan tukemaan oppimista mahdollisimman hyvin ja monipuolisesti.

Yhteystiedot:

mari.ahmajarvi@espoo.fi, anniina.kyllonen@espoo.fi


Otsikon lainaus on suoraan yhden kolmasluokkalaisen pojan suusta, kun häneltä kysyttiin, miten luokassanne voi tehdä kokeita. Kyseinen oppilas perusteli lausahdustaan kysyjälle jatkamalla: ”mutta eihän siitä ole itselle mitään hyötyä.” Silloin tajusimme, että olemme oikeilla jäljillä oppimisympäristön kehittämisessä.

Kaikki on alkanut perinteisestä luokkahuoneesta, jossa oppilaat istuivat pareittain tai yksin omissa pulpeteissaan ja tekivät opettajajohtoisesti hiljaista työtä. Välillä toki saatettiin tehdä ryhmätöitä, mutta tarkasti opettajan määrittelemissä ryhmissä. Sitten tuli Liikkuva koulu (www.liikkuvakoulu.fi), jota lähdimme viemään eteenpäin koko koulun tasolla. Erilaiset Liikkuvan koulun tapahtumat ja koulutukset haastoivat meidät pohtimaan oppilaan aktiivisuutta, toiminnallisuutta ja osallisuutta oppimisprosessissaan. Ensimmäinen askel oli luokkiin saadut jumppapallot.

Jumppapallot toivat perässään myös jumppamatot ja seisomapöydät, ja näin päästiin irti tuoleista ja pulpeteista. Oppilaat saattoivat maata lattialla, pöytien alla, sohvilla tai kuka missäkin omassa pienessä kolossaan. Tärkeä ajatus meille tässä muutoksessa oli se, että aivot tarvitsevat liikettä pysyäkseen vireinä. Koulu perinteisesti on passivoinut oppilaan omalle paikalleen ja tästä perinteestä halusimme irti. Luokissamme jokainen sai etsiä itselleen parhaan paikan oppia sillä hetkellä. Tämä sai oppilaat yhä enenevässä määrin pähkäilemään yhdessä pulmallisia tehtäviä. Kaksi päätä on aina viisaampi kuin yksi, ja tämän oppilaatkin huomasivat. Pieni muutos oppimisympäristössä sai siis aikaan aktiivisuutta ja yhdessä oppimista.

Usein mielletään, että koulu on fyysinen tila, oma pulpetti, hiljainen työ ja opettaja luokan edessä opettamassa. Tällä tavoin luodaan mielikuva siitä, että nämä rakenteet tuottavat oppimista. Oppiminen on kuitenkin jotakin paljon enemmän ja syvempää kuin pelkkä tila tai rakennus. Kolmasluokkalainen poika vastasi hyvin kysymykseen siitä, mitä koulu on: ”Koulu on oppimista.”

Tästä ajatuksesta kumpuaakin muutoksemme oppimisympäristössä. Oppiminen tapahtuu perinteisesti järjestetyn luokkahuoneen ulkopuolella, ei välttämättä fyysisesti mutta mentaalisesti. Näiden ajatusten pohjalta viime syksynä siirsimme pulpeteista tavarat laatikoihin ja jokaisen oma henkilökohtainen paikka katosi. Oppilaiden kanssa yhdessä pohtien muokkasimme luokkahuonetta uuden laiseksi. Oppilaat saivat vaikuttaa siihen, millaisia oppimistiloja luokkaan luotiin. Luokkaan muodostui isoja ja pieniä ryhmiä, yksittäisiä paikkoja, eristettyjä ja rajattuja tiloja sekä avointa lattiatilaa. Myös ovet käytävälle avattiin. Oppilaat saavat aamuisin valita omaa oppimista tukevan paikan, sillä ajatuksella, että siinä kukaan ei pääse sinua häiritsemään. Vuoden aikana oppilaat ovatkin hienosti oppineet ja sitoutuneet tähän, alun hienovaraisen ohjauksen ansiosta.

Oppilaille muutos on tuonut mukanaan enemmän vapautta, mutta toisaalta myös vastuuta. Olemme oppilaiden kanssa keskustelleet paljon siitä, että oppiminen on kunkin omalla vastuulla, jokaisen oma juttu. Jokainen oppii omalla tavallaan ja näitä oppimisen erilaisia tapoja pyrimme tekemään oppilaille näkyväksi. Vastuu on selvästikin sitouttanut oppilaita ja sisäinen motivaatio on monella herännyt ihan luonnostaan. Toki löytyy oppilaita, jotka eivät ole tässä prosessissa vielä kovin pitkällä, ja silloin tarvitaan meitä opettajia ohjaamaan heidän toimintaansa ja oppimista.

Oppimisympäristön muutoksen aikana myös oma opettajuutemme on kokenut muutosta. Ensimmäinen askel oli oman fyysisen paikan muutos. Käänsimme opettajan pöydän sivuseinälle, jolloin sen taakse ei päässyt piiloon ja suojaan. Enää myöskään meillä ei ollut luokassa omaa henkilökohtaista tilaa, vaan koko luokka muuttui yhteiseksi oppimisen olohuoneeksi. Oppilaiden piirtäessä luokkahuonetta eräs oppilas totesikin, että ”eihän sinua ope voi piirtää tänne minnekään, sähän oot kaikkialla.” Oppilaan huomio on oivallinen. Se juuri on tarkoituksemmekin, olla lähellä oppilasta siellä, missä hän tarvitsee tukea oppimiseen. Oppimisympäristön muutos on tuonut mukanaan myös sen positiivisen asian, että kokemuksemme mukaan meillä on enemmän aikaa niille, jotka tarvitsevat ohjausta ja tukea oppimisessaan.

Tämä kaikki on vaatinut monia tunteja keskustelua ja pohtimista yhdessä oppilaiden kanssa. Opettajina meidän on täytynyt myös sietää sitä, etteivät oppilaat välttämättä niele kaikkea pureskelematta. Yksikin oppilas hyppi tasajalkaa itkien, että tämä on tyhmää! Mutta lukuvuoden päättyessä kyseinen oppilas ei enää suostuisi palaamaan takaisin vanhaan. Emmekä mekään suostuisi, vaan innolla odotamme ensi lukuvuotta, jolloin saamme jatkaa tästä eteenpäin.


Kuvia koulusta ja luokkahuoneistamme löytyy osiosta Koulurakennuksia, Hansakallion koulu

YLLÄPITO JA TUKI: info@oppimaisema.fi   •   Rekisteriseloste